Tuokio laiturilla

Kun vuosi vaihtuu, kirjoitan päiväkirjani sivuille vuoden merkittävimmät ja merkillisimmät tapahtumat, joita haluan maistella uudelleen.

Sain paljon hyvää ja jännittävää: perustin yrityksen, opin sitomaan kirjoja Valamossa, haaveeni Skotlanninmatkasta toteutui. Vietin onnellisia hetkiä perheen ja läheisten kanssa.

Myöhäiskesän retki Kotkaan on jäänyt kieppumaan mieleeni. (Olen järjestänyt elämäni niin, että matkustaminen ei ole arkipäivää minulle.) Suomi on hieno maa täynnä paikkoja, jotka odottavat kävijöitä. Reissu Kotkaan oli kuin vierailu ulkomailla: aurinkoa, merta, puistoja. Merikeskus Vellamossa olisi voinut seikkailla useamman päivän. Mutta mieltäni jäi kaivertamaan tuokio laiturilla.

Kävelin Katariinan Meripuistossa ja pysähdyin katselemaan merta. Laiturilla istui iäkäs nainen, joka teki minulle tilaa viereensä. Katselimme poikaani, joka hyppi nauraen kiveltä toiselle. Vanhus kertoi kadottaneensa kyvyn iloita. Hän kertoi, että kaikki on nähty ja koettu. Kaikki tunteet eletty. Auringonlämpö ei tunnu enää miltään. Merimaisemassa ei ole mitään uutta. Elämä on ilotonta.

Nyt puoli vuotta myöhemmin katselen talvimaiseman taikaa, ilotulitusrakettien lentoa, poikiani ja toivon, että elämästäni ei koskaan tule ilotonta.

Yliveto

Suomalaisen kirjallisuuden päivä

Tänään haluan muistaa taitavaa ja kärsivällistä kirjansidonnan opettajaa Juhani Harviaista.
Hyvät tarinat ansaitsevat kauniit kuoret.

Juhanin opissa huomasin kehittyväni senttimetri-ihmisestä millimetri-ihmiseksi. Sain aikaiseksi muutaman kelvollisen lankasidotun kirjan.

Kurssin viimeisenä iltana kertasin monistenippua, jossa esiteltiin kirjansidonnan perusteita ja sanastoa. Lällättelin läpi termistöä. Näin syntyi elämäni ensimmäinen räppi.
Seuraavana päivänä esitimme sen luokalle huikeiden Evan ja Lenan kanssa. Nimeksi tuli Yliveto, joka on monimerkityksinen sana: kirjansidontatermi, huippu tai poispyyhitty/kelvoton.

Ajattele rytmi mukaan:

Yliveto

Kirjanselkä, sisätaive,
ulkosyrjä, kulma.
Kapiteeli, nimikilpi,
etulehti, reunus.

Ota vihko, väännä blokki,
heitä liimat selkään.
Hommaa pahvi, leikkaa kluutti,
millin mokia pelkään.

Suoraselkä, liimasidos,
italialainen.
Kiintokansimenetelmä,
puoliranskalainen.

Koptisidos, viuhkakirja,
albumi tai vihko.
Sitomisen onnea ja
kirjanteon kiihko.

-Miira

Paras aloitus

Hyvää sananvapauden päivää!

Jossain ei saa sanoa, ei kirjoittaa, ei elää poikkeavin mielipitein, toisenlaisin tavoin. Tämä on tärkeä päivä muistuttamaan meitä sananvapauden merkityksestä.

Paras lukemani kirjan aloitus: Little Been tarina, Chris Cleave. Voiko mitättömyyden tunnetta ilmaista koskettavammin?

“Useimmiten minä toivon, että olisin Britannian punta enkä afrikkalaistyttö. Kaikki ilahtuisivat nähdessään minut.”

ennusluut

Puotiini tuotiin monta pahvilaatikollista vanhoja kirjoja, joita olen hinnoitellut, tutkinut ja karsinut. Löysin kuormasta omakustannekirjan. Tai ainakaan kirjasta eikä sen tekijästä löydy mainintaa sähköisessä maailmassa, joten päättelin kirjan itsenäiseksi tekeleeksi. Jo tämä herätti mielenkiintoni.

Kirjan ensimmäisellä sivulla on omistuskirjoitus: “Burn it!”

“Takana ladon
taivas oli
pienen madon

profeetan
viimeiset sanat
: tappakaa loputkin kanat :”

– kai finckenberg

“aivottomat ajattelevat
kädettömät kirjoittavat
nälkäiset ruokkivat
köyhät almuja antavat

mutta kukaan ei kummastele
kun raiteet ruostuvat”

– kai finckenberg

Jos joku tuntee kirjailijan – ihmisen säkeiden takaa – tai kirjan synnyn, ponnistelun kansien väliin, kertokoon, paljastakoon salaisuutensa minulle. Ainakin minulle.

“ihmisen
suurimpia hetkiä
lienee
oman mitättömyytensä
tajuaminen

ystävät
lukijat
rakkaat

ympärillenne…
itseenne
katsokaa

vieläkö
ketään
naurattaa

polku ei ole valaistu”

-kf

Yrittäjäkurssi

Ilmoittauduin yrittäjäkurssille ilman korkeita odotuksia. Harmittelin etukäteen kadotettua aikaa, jonka viettäisin jossakin – poissa pikku Puodistani.

Taas kerran sain paikkailla ennakkoluulojani. Kurssi oli suotuisa. Kävimme läpi vakuutusmaksuja, markkinointiasioita, verotusta, kirjanpitoa ja rahoitusta. Parasta oli kuulla toisten yrittäjien/yrittäjiksi aikovien suunnitelmia ja ajatuksia. Miten erilaisia ja mielenkiintoisia ihmisiä!

Kannattaa lopettaa ajoissa

Raaputin vanhat maalit seinistä, käsittelin pinnat uudelleen, lattia sai uutta väriä, hioin isoimmat tikut hyllypuista ja maalasin ne. Apujoukot rakensivat hyllyt ja portaat. Ystävä teki käsijohteen ja nimikyltit. Paikallinen yrittäjä asensi mittatilauksena tehdyn oven. Sähköliike järjesti lisää pistokkeita.

Hankin tietokoneen, kassaohjelman, vakuutukset, puhelin- ja nettiliittymän. Järjestin hälytykset kuntoon. Ja tietenkin se kaikki paperityö: rekisteröitymiset, sopimukset, hakemukset, selvitykset jne.

Tilasin toimistotavaraa, askartelu- ja taidevälinettä, kirjoja. Hinnoittelin ja hyllytin. Kärsivällisesti yritin opetella uuden teknologian ihmeitä. Hidas nettiyhteys asetti ja asettaa haasteita.

Vaivihkaa avasin pikku puotini ovet.

Hymyilevä mies astahti kauppaani ja jutteli niitä näitä. Muistutti yrittämisen haasteista: että kannattaa osata lopettaa ajoissa. Viheltää peli poikki tarvittaessa.

Mutta vastahan minä aloitan!

Kaavakekammo

On ahtaanpaikan kammoa, hämähäkkifobiaa ja muita pelkotiloja.

Minulla on kaavakekammo: edessäni on paperinivaska ja se pitää täyttää. Tyhjät ruudut vilisevät silmissä, hikikarpalot helmeilevät otsalla – tekisi mieli rytistää lehdet palloksi ja heittää avaruuden mustaan aukkoon.

Huomaan suhtautuvani samalla tunteella tietokoneella hohtaviin lomakkeisiin. Voisinpa puhaltaa ruudun tyhjäksi ja runoilla selostuksen vapaasti.

Seikkailin tietokoneen ihmemaassa ja löysin sieltä punkbändin kipaleen “Kaavakekammo” – en saanut sanoista mitään tolkkua: sekavaa örinää. Ymmärrän hyvin yhtyeen tunteenpurkauksen, hekin tuntevat vastenmielisyyttä lomakkeita kohtaan.

Jättiläisen Sypressi

Jättiläisen Sypressi eli kotoisasti Essi
syntyi 13.3.2008 Jättiläisen kenneliin Renkoon.

Tanskandoggi oli ollut haaveissani pidempään, mutta kuvittelin sen niin vaativaksi roduksi, ettei tällainen tavallinen saapasjalka sen kanssa pärjäisi. Mielikuvissani väikkyivät mahalaukunkiertymät, käytösongelmat ja valtaisat ruokalaskut. Mutta niin vaan päädyimme Katin kotiin ihastelemaan pentusia. Ja varasimme oman. Luotin kasvattajan kokemukseen ja annoin hänen ehdottaa meille yhtä pennuista. Toiveeni oli reipas narttupentu ja sijoituskin sopisi.

Kati oli miettinyt, että manttelin värinen pentu voisi luontua meidän konkkaronkkamme jatkoksi. Saimme valita sille itse S-kirjaimella alkavan kasvin nimen. Ajatuksia tuli sananjalasta sadepäivänhattuun, mutta sypressi voitti.

Jättiläisen Sypressi muutti kotiimme toukokuun alussa. Olimme käyneet monta kertaa kasvattajan luona tutustumassa koirulaiseen, joten kotiutuminen sujui mainiosti.

Essi sopeutui laumaamme hyvin. Jaksoimme ihastella, miten kiva koira se on. Kesä meni hujauksessa pennun kanssa touhutessa.

Olen aina katsellut koiranäyttelytouhuja hiven huvittuneena, että aikuiset ihmiset viitsivät hyppelehtiä ringissä koiran kanssa. Niin vaan löysin itseni samasta porukasta. Kävin Essin kanssa Teija Salmi-Aallon näyttelytreeneissä ja sain kehäkärpäsen puraisun. Olemme harjoitelleet muutamassa näyttelyssä ja mukavaa on ollut. Doggi-ihmiset ovat pääsääntöisesti hauskaa porukkaa. Kyllä ihmisessä pitää olla jotain vinossa, jos hankkii itselleen kuolaavan ponin asuntoonsa ja vielä maksaa siitä:-)

Viha

Rauhallisen päivän kirjakaupassa särki vihainen ohikulkija. Kuulin räyhäävän miehen sättivän itkevää lasta. Lapsi oli hukannut silmälasinsa ja mies uhkasi selkäsaunalla, jos laseja ei löytyisi. Mies oli iso. Ja poika pieni. Miehen ääni värisi hillitsemätöntä raivoa ja lapsen itku viilsi minua. Lamaannuin ja yritin pidätellä kyyneliä.

Päätin, että kun he tulevat käytävää takaisin, pysäytän miehen ja pyydän sisälle kauppaan istumaan. Annan hänelle Tex Willerin käteen ja kehoitan rauhoittumaan hetkeksi. Pojan kiskaisisin turvaan tiskin taa.

He eivät tulleet koskaan takaisin.

Olin liian hidas. En ehtinyt pysäyttää vihaa.

“Yrittänyttä ei laiteta”

Tämä tarkoittanee, että yrittäminen kannattaa aina – se nähdään myöhemmin.

Päätin siis alkaa yrittäjäksi. Ensimmäinen asia päätöksen jälkeen oli miettiä, mikä on liikeideani eli mitä ryhdyn tekemään. Olin viihtynyt kirjakaupassa erinomaisesti ja tavannut päivittäin kiinnostavia ihmisiä, joten ajattelin jatkaa jo keksityllä idealla: myydä kirjoja, papereita, askartelua, käsitöitä ja muuta sälää.

No niin – liikeidea oli valmis. Sitten liiketoimintasuunnitelma.. Tämä sana sai minut kiristelemään hampaitani ja oli alun suurin vastus. Onneksi kirjanpitäjäanoppini tuli apuun. Yhdessä pyörittelimme numeroita ja mietimme lukuja. Lopulta saimme aikaan suunnitelman. Laskelmien lisäksi tein kirjallisen selostuksen aikeistani.

Yrityksen perustamisesta löytyy netistä hyviä vinkkejä. En ole aiemmin ollut yrittäjänä, joten voisin hakea starttirahaa. Starttirahalla tuetaan uusia yrittäjiä alkuun. Tuesta päättää TE-keskus. Soitin työvoimatoimiston ajanvaraukseen ennen joulua. Aika menisi joulun jälkeen tammikuulle ja ennen sitä minun tulisi käydä Uusyrityskeskuksessa.

Tammikuun alussa vierailin Uusyrityskeskuksessa esittelemässä suunnitelmiani. Sain hyviä vinkkejä ja tarkempia laskelmia.

Sitten TE-toimistoon. Ajattelin asioiden olevan kunnossa, mutta yllätys oli, että lisäselvityksiä vaadittiin: omistan pikku läntin peltoa ja minun piti kirjallisesti vakuuttaa, ettei tämä heinäpelto ole suurta bisnestä minulle. Niinikään selkisi, että hallitusjäsenyys toisessa yrityksessä (vaikkei tästä saisi palkkaa ym. tuloa) saatettaisiin tulkita yrittäjyydeksi ja siinä tapauksessa evätä starttiraha. Minulle varattiin uusi aika parin viikon kuluttua ja sain nivaskan papereita kotiin täytettäviksi. Kirjailin kaavakkeita parhaani mukaan ja toimitin hetimiten eteenpäin. Helmikuun alussa, kun minulla oli uusi aika TE-keskuksessa kuvittelin paperitöideni tuottaneen tulosta. Ajattelin, että vihdoin hommat luistavat eteenpäin. Mutta selkisi, että paperini ovat jossakin selluloosaviidakossa odottamassa käsittelyä.

Jos starttiraha jää saamatta niin sitten kituuttelen ilman sitä eteenpäin. Mutta jotain pitää jo tapahtua. Siispä rekisteröidyin yrittäjäksi alkuviikosta.

Seuraava sivu »