Minä

Synnyin kesällä 1968 täällä Palojoen Metsäkylässä. Minusta piti tulla Martti, toisin kävi.
Isäni työskenteli armeijassa ja muutimme Hyrylän varuskuntaan. Lapsuuteni kului tykeillä ratsastaessa.

Kun vanhempani erosivat, muutimme äidin ja pikkusisareni kanssa Järvenpäähän. Äitini oli paljon töissä elättääkseen meidät. Lomat ja viikonloput vietimme mummilassa Metsäkylässä. Mummista tuli minulle entistä läheisempi. Kokonaan muutimme mummilaan, kun täytin kolmetoista. Kävin yläasteen Nurmijärvellä.

Lukion aloitin Vantaanjoen musiikkilinjalla. Se jäi kesken. Työskentelin apteekkiapulaisena Vantaalla, jossa asuin alivuokralaisena pienessä huoneessa. Jatkoin koulua iltalukiossa, jossa tapasin tulevan mieheni. Valkolakit saimme molemmat, vaikkei ihan huippuarvosanoin.

Kun mieheni meni armeijaan Hämeenlinnaan, minä aloitin emäntäkoulun samalla paikkakunnalla. Erikoistuin perhepäivähoitajaksi ja karjakoksi. Kesän hoidin lehmiä Hauholla.

Isovanhempani alkoivat olla huonossa kunnossa. Odotin esikoistamme. Muutimme mummilaan ja jäin hoitamaan vanhuksia. Kun poikamme syntyi, meitä asui neljä sukupolvea saman katon alla.

Isovanhempieni kuoltua muutimme Helsinkiin. Mieheni opiskeli ensin rakennuspiirtäjäksi ja sitten rakennusmestariksi. Minä opiskelin eläinlääkäriasemalla oppisopimuksella pieneläinhoitajaksi.

Muutimme takaisin synnyinkotiini Palojoen Metsäkylään, kun toinen poikamme oli syntymässä. Ostimme entisen karjanhoitajien mökin ja puoli hehtaaria maata kotitilan kulmasta. Mieheni venytti pikkumökistä meille kodin. Kymmenen vuotta korjaaminen ja rakentaminen on kestänyt. Aluksi mökissä ei ollut minkäänlaisia mukavuuksia. Pikkuasiat eivät vaivanneet, kun energia kului vesien kantamiseen ja mökin lämmittämiseen lastenhoidon lisäksi. Kolmas poikamme syntyi puolitoista vuotta toisen jälkeen. Tiukkaa oli rahallisesti, mutta kekseliäisyydellä selviydyimme.

Äitini perusti kehitysvammaisille lapsille hoito- ja kuntoutuskodin, jossa työskentelin neljännen poikamme syntymään saakka. Töissä kulkivat mukanani kaksi nuorimmaista. Erilaisuuteen olemme kaikki tottuneet.

Vuonna 2006 syntyi hartaasti odottamamme neljäs poika. Syntyessään hän painoi vain kilon ja pituutta oli 35 senttiä. Poikaamme ennen en ollut tiennyt paljoakaan keskosista. Teho-osasto ja myöhemmin lähisairaala tulivat tutuiksi. Olen kiitollinen, että selvisimme – molemmat. Olen onnellinen, että olen saanut nauttia lapseni kotihoidosta.

Keväällä 2009 ystäväni vinkkasi minulle osa-aikaisesta toimesta. Hetken emmin, mutta tehtävä kuulosti niin mielenkiintoiselta, että päätin hakea paikkaa. Olen nyt työskennellyt kirjakaupassa viitisen vuotta. Paikka on tosin ehtinyt vaihtua. Ala on sen verran innostava, että suoritin libristitutkinnon ja sain tuoreet valmistumispaperit alkuvuodesta 2013. Työssäni tapaan mielenkiintoisia ihmisiä ja saan työskennellä osaavassa tiimissä kirjojen parissa.