Kanailua

Elämä on taianomaista. Koskaan ei voi tietää, mikä ilon aihe tupsahtaa tykö. Minun onneni on lapsissa, eläimissä ja maaseudun maisemassa. Ystävät, mielenkiintoiset ihmiset ja kirjat tuovat lumoa elämään.

Tämän kesän suurin ihmetykseni on ollut tipujen kuoriutuminen kananmunista. Vuosi sitten meille saapui kanaparvi Matti-kukon seuraksi. Kanoja on ollut mukava tarkkailla. Ne ovat puuhakkaita otuksia. Kukko on kanalauman vartija ja tuomari. Kukon elämä pyörii täysin kanojen ympärillä. Jos kanoille tulee riitaa tai huolta, kukko ryntää paikalle pyrstösulat viuhuen. Kukko etsii kanoille pihan parhaat paikat, tarjoilee oivallisimmat herkut ja kiekuu koko kylälle tiedoksi, että tätä mäkeä isännöi mahtava Matti-kukko. Kanat touhuavat koko päivän. Ne kuopsuttavat maata, metsästävät hyönteisiä, kylpevät hiekassa ja mielistelevät kukkoa. Kerran päivässä kanat vilahtavat kanalinnaan munimaan – ja se on tapaus! Kanat rääkyvät tiedotuksen: “Muna tuli, muna tuli!” Tietenkin ne haluavat aina munia samaan pesäkoppiin. Huolta aiheuttaa se, jos joku toinen kana sattuu kököttämään juuri siinä tietyssä pesässä. Ja sitten alkaa kamala meteli, kanat huutavat ja kukko huutaa ja minä ryntään paikalle: “Hiljaa!” Iltaisin kukko johdattaa kanat kanalinnaan, hyppää orrelle ja nukahtaa ensimmäisenä. Kukon pesti on rankka.

Kesäkuussa Indica-kana asettui litteänä pesään eikä suostunut sieltä poistumaan. Kurkistin kanan alle ja siellä oli kahdeksan munaa. Muutama päivä myöhemmin Indican alapuolelle lätsähti Maija-kana ja alimmaiseen pesään jäi kököttämään Emmi-kana. Kun laskettu aika lähestyi, isäntä rakensi kanalinnan eteiseen kätilöopiston. Siirsimme emot munineen synnytyssaleihin. Juhannukseksi kuoriutui neljätoista tipua! Tiput ovat hurmaavia. Ne kuopsuttavat, kylpevät ja saalistavat hyönteisiä aivan kuten emonsa. Tiput ratsastavat emon selässä ja piiloutuvat emon alle. Äidit ovat kärsivällisiä, mutta tarpeen tullen suojelevat hurjina poikasinaan. Nyt ymmärrän sanonnan “on kuin kanaemo”.

3 kommenttia

  1. Pia on Heinäkuu 18th, 2010

    Onnittelut perheiden lisäysten johdosta! (…vai onko Matti haaremeineen yhtä perhettä…)Kerrassaan muikeaa luettavaa tuo kanalan elämän soljuminen eteenpäin 🙂

  2. Miira on Heinäkuu 19th, 2010

    Kiitos:-) Ja tervetuloa ihastelemaan siipiveikkoja!

    (Jos olet kukkoa vailla.. Jos tuntuu siltä, että piha on liian hiljainen.. Täältä löytyy somia pikkukukkeleita, joille kasvaa komian pyrstön ja ison egon lisäksi MAHTAVA ääni:-)

  3. Pia on Heinäkuu 19th, 2010

    Tjaa´a, eipä ole pihamme järin hiljainen kun nämä omat kukkopojat täällä isottelevat allekirjoittaneelle kanalle (joka on vielä huterasti tämän tunkion pomo :)) Eikä vallan äänetön itsekään ;D