Muinainen vanhuus

Ikäihmiset ovat olleet otsikoissa. Vanhustenhoito, maahanmuuttajamummojen käännyttäminen, eläkeikä ja vanhusten turvattomuus esimerkkeinä. Tosiasia on, että kaikki me vanhenemme.

Minun isovanhempani ovat kuolleet, harmi. Paljon kysymyksiä jäi esittämättä, monta oppimisen arvoista asiaa katosi vanhusten mukana hautaan. Mummi oli minulle erityisen läheinen. Mummilla oli aina aikaa. Mummin kanssa keräsimme sieniä, leivoimme, saunoimme – vietimme tavallisen onnellista elämää. Tuntui epäoikeudenmukaiselta, kun mummi sairastui dementiaan. Mummi oli aikanaan hoivannut minua, oli minun vuoroni pitää huolta mummista. Olin silloin parikymppinen. Sain pitää mummin luonani vielä muutaman vuoden.

Mieheni isovanhemmat eivät asu kaukana. Ehdimme usein käydä katsomassa heitä. Vaari sairastui Alzheimerin tautiin, mutta mummu on niin terävä, että he pärjäävät vielä kotona. Mieheni piipahtaa välillä töiden jälkeen tarkistamassa, että kaikki on kunnossa. Taannoin vaari sai lievän kohtauksen ja putosi lattialle istumaan. Mummu soitti ambulanssin. Kun ambulanssimiehet saapuivat taloon, he kysyivät vaarilta, miksi tämä istuu maassa. Vaari vastasi: “Mummu käski.” Ei ole helppoa huomata, että keho ei toimi enää niin kuin ennen.

Läheistäni surettaa sukulaisvanhuksen kohtalo. Yli yhdeksänkymppinen yksin elävä ikäihminen ei enää selviydy päivittäisistä toiminnoista. Sitkeä vanhus väittää pärjäävänsä eikä huoli apua. Vanhuksella ei ole lähiomaisia. Riutunut vanhus joutui leikkaukseen ja sillä välin läheiseni pääsi siivoamaan asunnon. Vanhus ei ollut aikoihin kyennyt huolehtimaan hygieniastaan. Läheiseni pyykkäsi ja pesi ulosteiden tuhrimat vaatteet sekä huoneiston. Leikkauksen jälkeen vanhus vaati päästä kotiin. Läheiseni yritti vakuuttaa sairaalan henkilökuntaa, että vanhus ei enää selviydy yksin. Vanhus lähetettiin kotiin. Muutama päivä myöhemmin hän palautui takaisin sairaalaan.

Kohtasin tänään ihmisen, jonka kanssa olisin voinnut keskustella pitkään. Tämä laajakatseinen opettaja oli oleskellut Tansaniassa. Opettaja kertoi tavanneensa afrikkalaisen miehen, jolla oli suomalainen vaimo. Pariskunta oli asunut Suomessa, jossa mies työskenteli vanhainkodissa. Afrikassa perhesuhteet ovat tärkeät ja vanhuksia kunnioitetaan ja heistä pidetään huolta. Työskenneltyään suomalaisessa vanhainkodissa mies päätti perheineen muuttaa takaisin Afrikkaan. Hän ei halunnut itselleen suomalaista vanhuutta.