Näyttely Lahdessa

Edellisestä koiranäyttelystä oli sen verran aikaa, että piti taas päästä keekoilemaan kehään. Sunnuntaiaamuna heräsin varhain ja lähdin tarpomaan hankeen Essin kanssa. Koira sai iloteltua isoimmat riehakkuudet lumikinoksiin ja automatka saattoi alkaa. Olin tarkistanut netistä reitin, ja yksi pojista pääsi mukaan kartturiksi.

Lahti on mielenkiintoinen kaupunki – täynnä mäkiä, liikennevaloja ja mäkiä. Lukemattomien mäkilähtöjen jälkeen huomasin olevani eksyksissä. (Taisin ajaa edestakaisin sitä samaa vuorenrinnettä, jota liikennevalot värittivät.) Lopulta ystävälliset lahtelaiset neuvoivat meidät perille messukeskukseen ja päädyin oikeaan näyttelykehään.

Pian selkisi, että lattia on liukas – kuin yrittäisi juosta jäällä. Katsoin viisaammaksi laahata kenkiäni viilettäessäni koiran kera kehässä; siitä Essi innostui hyppelehtimään. Olimme varmasti villi näky. Aamutohinassa olin valinnut itselleni liian löysät housut, joita piti nostella ajoittain. Onneksi ne kuitenkin pysyivät jalassa. Selvisisimme kutakuinkin pystyssä ja sain tuomarilta vaaleanpunaisen narunpätkän. Kiitin kohteliaasti ja kävelin varovasti naisen luokse, jolla oli kädessä punainen nauha. “Eikös tämä nyt ollut tässä?” totesin ja valmistauduin poistumaan. Nainen selvitti, että pääsimme Essin kanssa jatkoon.

Vein kartanlukijan jalasta Kuomat – niissä olisi pitoa. Lainasin vielä hupparin, jonka helmat tungin housuihini. Olimme valmiita. Erittäin hyvät koirat seisoivat rivissä omistajineen. Tuomari käveli kohti ja kätteli minua. Se oli sitten siinä. Jäi näyttämättä, kuinka hyvä pito on Kuoma-kengissä.

1 kommentti

  1. Tuuli on Tammikuu 18th, 2010

    Kuullostaa hauskalta, olisinpa ollut katsomassa
    😀