Kolea talo

Kirjastosta mukaani tarttui Charles Dickensin Kolea talo. Teos julkaistiin suomeksi vasta neljä vuotta sitten. Kersti Juva on onnistunut käännöstyössään. Dickensiläiseen maailmaan uppoutuminen oli helppoa, kiinnostavat henkilöt ja taitava kerronta pitivät siitä huolen. Kirjasta löytyi myös poliittista ja yhteiskunnallista satiiria, mikä teki siitä entistä mielenkiintoisemman.

Kolea talo luo mielikuvan kolkosta asumuksesta viileine asukkeineen. Kuvitelmat eivät kuitenkaan aina vastaa todellisuutta. Kirjan nimi saa minut pohtimaan ihmisiä, jotka tekevät kodin. Tai ihmisiä, jotka elävät rakennuksissa. Ei auta, vaikka palatsi olisi loistelias, jos sen sisällä asuu kylmiä ja onnettomia ihmisiä. Onnellisten ihmisten asunto huokuu lämpöä ja kutsuu luokseen. Jokainen asukas jättää majapaikkaansa jäljen, seinät imevät sisäänsä monta tarinaa.

2 kommenttia

  1. Tuuli on Tammikuu 16th, 2010

    Olisi onni jos lapset aikuisina muistelisivat lapsuudenkodin olleen lämmin ja hyvä paikka kasvaa. Monet kodit eivät sitä ole…
    Joidenkin kodit ovat romahtaneet maanjäristyksissä, eikä löydy vettä tai ruokaa. Saa olla onnellinen lämpöisessä pesässään! Halit, T

  2. Miira on Tammikuu 19th, 2010

    Totta, katastrofit satuttavat kaikkia osallisia – onnellisia ja onnettomia.

    Niin murheellinen kuin Haitin tilanne maanjäristyksen jälkeen onkin, löytyy silti myös toivon pilkahduksia: sunnuntain Helsingin Sanomat uutisoi haitilaisesta lääkäristä, jonka asunto säästyi onnettomuudelta. Lääkärin kodista tuli ensiapuasema. Tämän talon seinät varmasti huokuvat hyvää tahtoa ja toiveikkuutta.