Keltainen skootteri

Viime viikolla vietettiin valtakunnallista liikenneturvallisuusviikkoa teemana Tulevaisuus liikkeellä. Samalla viikolla lehdissä otsikoitiin, että liikenne on lasten ja nuorten yleisin tappaja.

Sää oli kesäinen koko viikon ja tiet kuivat. Matkat taittuivat liikkujilla ripeästi. Kun aurinko paistaa, sitä ei halua murehtia sadepäivistä.

Alkuviikosta vein autolla vanhimman poikani bussille – olivat lähdössä luokan kanssa vaeltamaan. Matkalla näimme ambulanssimiehet paketoimassa liikenneonnettomuuden uhria paareille. Skootteri ja auto olivat törmänneet risteyksessä. Poikani pohti, että skootterikuski saattaisi olla tuttu. Loppumatkan olimme vaitonaisia. Kun ajoin takaisin, keltaisen skootterin jämät olivat siististi tien sivussa.

Myöhemmin ajoin vilkastunutta kylätietä. Näin kaukaa, että edessä tietä ylitti aikuisia pienten lasten kanssa. Hidastin vauhtia – VIUUH – jostain ilmestyi auto, joka kiisi ohitseni pikavauhtia. Puristin rattia tiukasti, varmasti yhtä lujaa äidit puristivat lastensa käsiä kapean tien reunalla. Olipa täpärällä.

En saa mielestäni skootterikuskin kalpeita kasvoja paareilla.