Taivaallinen rauha

4.6.1989 täytin 21 vuotta. Olin nuori, hupsu ja kuvittelin olevani kuolematon. Aurinko paistoi, omenapuut kukkivat ja luonto rehevöi kanssani alkukesää. Tiananmenin aukiolla Kiinassa kaltaiseni nuoret osoittivat mieltään, vaativat maahan demokratiaa. Samaan aikaan, kun juhlistin syntymäpäivääni, Kiinassa panssarit murskasivat vastarintaliikkeen haaveet tulevaisuudesta. Samaan aikaan nuoria kuoli ja katosi.

Nyt kaksikymmentä vuotta myöhemmin maa viheröi, syreeninkukat taipuvat sateen alla ja tiedän, etten ole kuolematon. On ihmeellistä olla elossa. 31.5 HS julkaisi artikkelin Taivaallisen rauhan aukion mielenosoittajista, jotka “unohtuivat” vuosikymmeniksi vankiloihin. Mitä miettivät toisinajattelijat selleissään tällä hetkellä?