Jättiläisen vuosi

13.3. Jättiläisen Sypressi täytti vuoden. Se oli perjantai. Lapset epäilivät, että perjantai kolmastoista on nimetty koiramme mukaan.

Vuoteen on mahtunut paljon suurta. Parikiloinen pentu on venynyt viisikymmenkiloiseksi pennuksi. Vuosi sitten sai kyykistyä silittelemään doggia. Enää ei tarvitse kumarrella, kun koiran pää yltää ovenkahvoihin. Jos pieni koira lirauttaa ilopissan, sen voi pyyhkäistä pikaisesti palasella talouspaperia. Kun suuri koira ilmaisee ilonsa, tarvitaan ämpäri, pyyhe ja sukkien vaihto.
Jos pikkukoira pureskelee pari lelua tai vähän jalkalistaa niin jättiläinen voipi huomaamatta silpaista sohvan palasiksi ja puoli seinää lommoille. Mutta kyllä se järki kasvaa isoonkin päähän – vähittäisesti.

Meidän koiramme on iloinen ja reipas (sitä koiralta toivoimmekin). Meidän koiramme on ehtymättömän ilonen ja reipas. Essin kanssa on helppoa liikkua, vaikka suuri koko pennun aivoilla varustettuna antaa toisinaan haastetta. Olemme kulkeneet kaupungilla ihmisvilinässä, matkustaneet junalla, autolla ja hissillä, mutta kaikkein rakkainta koiralle ovat metsälenkit vapaana. Essi nauttii pomppiessaan puiden runkojen yli ja saadessaan raahata oksankarahkoita suussaan. Essi on mielellään kaikessa mukana. Olemme käyneet näyttelytreeneissä ja harjoitelleet alkeistottelevaisuutta. Unohtumattomia hetkiä on ollut esim. kun muut koirat juoksevat kehää ylväässä ringissä, meidän koira heittäytyy selälleen nurmikolle. On niitä onnistumisiakin tullut:-)

Kaikkein eniten dogissamme arvostan sitä, että Essi on mitä mainioin perhekoira. Kun on paljon vilinää ja vilskettä, koiralla on oltava hyvät hermot. Ja Jättiläisen Sypressi on mitä tervepäisin koira. Essi tulee toimeen lasten, aikuisten ja erilaisten eläinten kanssa eikä hötkyile turhista. Kiitos Katille hienosta perheenjäsenestä!