Kalevalanpäivä

Elämä on jännittävää. Kun herää aamuun, ei koskaan tiedä, mitä päivä tuo tullessaan.

Kiskoin tuulessa liehuvan lipun salkoon ja lähdin koiran kanssa metsään kävelylle. Löysimme tuoreet ilveksen jäljet.

Kotona mieheni kertoi, että saimme kutsun Kalevalanpäivän viettoon. Vailla odotuksia lähdin mukaan. Vanha sikala oli kunnostettu kotoisaksi juhlatilaksi. Ihmiset olivat välittömiä ja mukavia. AlmostXperts-bändi viihdytti meitä musiikillaan. Laulaja muistutti, että Suomen kansalliseepos Kalevala täyttää 160 vuotta. Saimme tehtäväksi esittää katkelmia Kalevalasta. Kaksi ryhmää otti haasteen vastaan, molemmissa oli kymmenkunta ihmistä. Ensimmäinen ryhmä havainnollisti esitystään mm. mikrofonilla ja rummuilla. Näytös oli huikea. Meidän joukkomme suunnitteli kuusiosaisen näytelmän “Mammanpojan seikkailut”. Se oli kuvaus Lemminkäisen retkistä. Myös oma esityksemme oli mainio. Erityisesti Lemminkäinen loisti roolissaan. Mieheni esitti Märkähattu karjapaimenta, joka surmasi Lemminkäisen. Minä olin kertoja.

“Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi
lähteäni laulamahan, saa`ani sanelemahan,
sukuvirttä suoltamahan, lajivirttä laulamahan.
Sanat suussani sulavat, puhe´et putoelevat,
kielelleni kerkiävät, hampahilleni hajoovat.”
-Kalevala