Titulein taikasanat

Löysin jälleen kerran kirjastosta iloa tähän kaamokseen.

Kaija Pispa on minulle uusi tuttavuus, vaikka kirjailija on ilahduttanut suomalaisia jo kolmekymmentä vuotta.
Lasten runohyllyltä lähtivät mukaani raikkaasti kuvitetut “Titulein taikasanat” ja “Kärpäslätkää”.
Sanat helähtelevät runo runolta rytmikkäästi.

“Pimeänpelko

Se ilkiö iskee pimeässä
se viihtyy varjossa väijymässä
että tulisi joku joka pelkää.
Se hiipii ja raapii selkää
se hyökkää tuolin takaa
se möykkynä jaloissa makaa
siihen salakavalasti
kom-pastuu
kun askeleenkin astuu.
Se ojentelee käpäliään sängyn alta
sen rapina ja ähky kuuluu kaikkialta.
En käsitä ollenkaan
miten se pääsi meille muuttamaan!
Se täytyisi äkkiä
pyydystää häkkiin
pistää häpeämään mustaan säkkiin
siellä se saisi pilkkopimeässä
olla yksin kärsimässä
häijynä itseään väijyä
ja ottaa selkoa
mitä on tuntea pelkoa.”

– Kaija Pispa