Perhonen lasikuvussa

Katsoin isompien lasten kanssa elokuvan Perhonen lasikuvussa. Se vaikutti meidät kaikki.
Elokuva kertoi nelikymppisestä toimittajasta, joka halvaantui ja pystyi kommunikoimaan ainoastaan vasenta silmää räpäyttämällä.
Silmän räpäyksin hän saneli avustajalleen mielensä kirjaksi.

Juttelimme lasten kanssa elokuvasta pitkään; kuinka mitättömiltä tuntuivat puheet muutamasta finnistä suklaansyönnin jälkeen,
parista kertyneestä liikakilosta tai aamukiiressä kampaamatta jääneistä hiuksista.

Ajatella, olemme elossa! Voimme juosta, nauraa, syödä, kertoa mietteitämme ja halata rakkaita ihmisiä.

Etsin käsiini Jean-Dominique Baybyn kirjan, jonka pohjalta elokuva tehtiin.
Kirja oli koskettava.
Pohdin Baybya, joka ei antautunut ruumiinsa vangiksi ranskalaisessa sairaalassa,
vaan liiteli mielikuvituksen avulla ympäri maailmaa ja silmän räpäyksin toi maailmansa meille, lukijoilleen.