Heli Laaksonen

Huomasin Heli Laaksosen lounaismurteella kirjoitetut runot kirjastossa.
Kirjasto on jännittävä paikka. Hyllyjen välissä seikkaillessa ei koskaan tiedä, mikä kirja tunkee yllättäen syliin.
Heli Laaksosen runot odottivat minua.

“Kualema, vanh hanttapuli

Hei vaan kualema, sää ole nynny äijä!
Helppo sun o vaanii nurkan takan ja
lykät paikal juur ko viimetteks kaivata,
viärä kaikkest kultasemp miäs,
paras naine, siliäottasemp laps,
pehmusemp mamma,
kuljetta kenenkkä näkemät,
taakses kattomat, rikospaikal palamat
jonkkus perunakellarihajusse kotiluala,
mist maam pääl saak
ei ol ikä yhrenkä ään kuulunu.

Häppe hiuka.

Jos sää ole reilu miäs, sää tule näkyvil,
tuat kaik viämäs hyväs järjestykses takasi,
pyyrät antteks meilt henkilökohtasest ja
maksat loppuelämäs korvauksi, joka penni.”

-Heli Laaksonen