Täällä Pohjan tähden alla

Kirjahyllyssäni oli odottamassa sopivaa lukuhetkeä Väinö Linnan trilogia Täällä Pohjan tähden alla.
Keväällä hetki kävi sopivaksi.
Kun lapset nukkuivat, minä luin Koskelan suvun vaiheita.
Kesäkuun alussa siirsin kirjat suosikkieni rivistöön.
Olisinpa lukenut kirjat kouluaikana – kotimaan historia olisi uponnut tähän kovaan päähän paremmin.

Pidin kovasti Väinö Linnan selkeästä, elävästä kielestä. Palasin lukemaan uudelleen mieleisiäni vaiheita.
Tässä kirjan kohdassa Koskelan Jussi kuvailee paronia: “Hän oli jotenkin niin kuin Jumalasta seuraava.
Vähän siihen tapaan hän esiintyikin, suorana, jyrkkänä ja kertakaikkisena.”

Seuraavaksi uskallan tarttua Tuntemattomaan sotilaaseen.

2 kommenttia

  1. seija on Tammikuu 4th, 2009

    mitäs oot 3 osasta mulla on esi painos sit ja on mulla muutkin osat

  2. Miira on Tammikuu 5th, 2009

    Kolmannen osan loppu oli hämmentävä. Kun Jannen pojanpoika Jouko stadin murteineen ajoi Pentinkulmaan. Se särötti mielestäni ehyttä kokonaisuutta. Mutta kirjat olivat herkullista luettavaa sanojen ystävälle. Tarina oli rankka.

    Omat kirjani ostin torimyyjältä. Myyjällä oli tarjota kaksi versiota kirjasarjasta. Minä ostin ne halvemmat ja kulahtaneemmat kirjat.

    Pidin myös Tuntemattomasta sotilaasta. Sen jälkeen lainasin kirjastosta Väinö Linnan Musta Rakkaus. Se oli ankea ja murheellinen tarina.